Sisu-talkoot by Fressi

Olin maanantaina Lauran kanssa tutustumassa Fressin uuteen 30 minuutin CrossFit-tyyppiseen jumppaan. Meidät oli kutsuttu Kampin Fressiin ja tuntia olisi vetämässä myös keihäänheittäjä Antti Ruuskanen. Aluksi suhtauduin puolen tunnin jumppaan hieman epäilevästi, sillä tykkään pitkäkestoisemmista treeneistä. Lopputulos oli kuitenkin paljon rankempi kuin osasin odottaa.

Tietämättömänä tulevasta jumpasta

Ennen tuntia saimme kuulla hieman tarinaa jumpan idean takana. Tunnin ideanahan on pistää kroppa rääkkiin kuin "ennen vanhaan" esimerkiksi heinäpellolla. Siitä johtuen myös tunnin mahtavat lavasteet.

Tunnin ohjelma

Sisu-talkoissa aikaa on 30 minuuttia, jonka aikana tehdään 3 x 7min patteria. Kuhunkin patteriin sisältyy 3 liikettä, joita toistetaan niin monta kertaa kuin ehditään ja jaksetaan 7 minuutissa. Taukoaikaa sarjojen väliin kertyy kokonaiset 3 minuuttia ja itselleni ainakin tauot tulivat tarpeeseen. Sykkeet nimittäin kohosivat yli 180:nen jokaisessa patterissa. 

Itsellä menossa Burpee

Tempaus kahvakuulalla

Voin kyllä myöntää, että ilman tsemppausta ja huutoa en olisi selvinnyt vikasta patterista läpi. Onneksi kyseessä oli myös paritehtävä, joten kun Laura ei luovuttanut, en voinut minäkään. Kun puoltuntinen oli ohi, olin onnellinen ja itsestäni todella ylpeä. Samaa mieltä taisi olla sykemittari, joka näytti tunnin maksimisykkeeksi 186 ja kulutukseksi 450kcal, ei paha. 

Sisu-vasara / vielä hymyilytti

Pahin kaikista liikkeistä oli ehdottomasti kottikärrykävely. Yksinkertaisesti en meinannut saada pidettyä keskivartaloa tiukkana, mutta vaikeuksista huolimatta onnistuin kuitenkin. Askelkyykky oli meillä myös hieman kevyempi. Kun naisille suositeltiin vähintään 10kg lisäpainoa, me repäistiin rohkeasti kokonaiset 2,5kg. Vaikka kuinka koitan tehdä askelkyykkyjä, niiden tekeminen painojen kanssa ei vain onnistu. Ylitin kuitenkin itseni tässäkin ylipäänsä ottamalla lisäpainon. 

Tunnin jälkeen meille annettiin nopea suihkutauko, jonka jälkeen pääsimme nauttimaan kalakeitosta ja maalaisleivästä tunnin hengen mukaisesti. Lisäksi Antti Ruuskanen tuli jakamaan kokemuksiaan kilpaurheilusta, kertoi motivaatiosta ja jakoi oman tarinansa keihäänheittäjäksi tulemisestaan. Antti oli kuulemma 4-vuotiaana leikkinyt pikkuautoilla telkkarin edessä kun oli nähnyt Tapio Korjuksen heittämässä olympialaisissa v. 1988 kultaa. Seppo Räty oli napannut myös pronssia tuolloin ja pikkuautot saivat silloin jäädä. Antti oli sännännyt pihalle heittämään keppiä ja siitä hetkestä lähtien hän oli keihäänheittäjä. 

Antti kertoo tarinaansa

Kokemusten vaihtoa tunnista

Todettiin Lauran kanssa molemmat tunnin jälkeen, että tulisimme myös uudestaan kyseiselle tunnille. Myönsin, että kovaa henkistä valmistautumista se vaatisi ja pari kertaa viikossa olisi varmasti enemmän kuin tarpeeksi ainakin näin alkuun. Voin tunnustaa, että  jalkakipu kaikesta kyykkäämisestä iski kunnolla vasta tänään, vaikka muistin venytellä kunnolla tunnin jälkeen. Maanantaina pelkkä sängyssä makaaminen aiheutti tuntemuksia jaloissa, joten ihmettelen että olen ylipäänsä pystynyt kävelemään nämä kaksi seuraavaa päivää. 

Loppupose

Erittäin suuri kiitos Fressin porukoille tämän tilaisuuden järjestämisestä ja toivottavasti pääsen jatkossakin tutustumaan kivoihin uusiin urheilumuotoihin. Yleensä kun käyn joko salilla tai tutulla ja turvallisella Elixia Powerissa, tämä oli erittäin tervetullutta vaihtelua treeniin. Onneksi liikunnanhimo on nykyään niin suuri, etten pelkää enää ylittää itseäni vaan uskaltaudun juuri tälläisiin kokeiluihin mukaan.

Kiitos myös Antti Ruuskaselle kovasta tsempistä ja motivaatiosta urheiluharrastusta kohtaan!

Lauralle myös kiitos seurasta ja tsempistä <3

Kuvat: Fressi

Sohvaperunasta treenaajaksi

Ajattelin jakaa tänään ajatuksiani siitä, mikä minua motivoi treenaamaan. Monet henkilökohtaista blogiani tietävätkin, etten aina ole ollut tässä kunnossa kuin nyt olen. Joskus olen ylittänyt ylipainon rajan, mutta nyt olen palannut turvallisesti keskiraiteille. Muutama vuosi sitten painoin vielä 75kg, mutta nyt olen laihduttanut ja treenannut niistä 13kg pois.

Alku ei ollut ehkä paras mahdollinen taktiikaltaan, sillä en syönyt muutamaan päivään mitään. Paino kuitenkin (yllättäen) laski muutaman kilon ja ne eivät onneksi tulleet takaisin. Hidas laihtuminen oli juuri se ongelma, sillä halusin nopeasti huomata sen heti että paino voi oikeasti tippua. Pahinta olisi elää esim kuukausi salaatilla ja huomata kuukauden päästä, että voi jes, olenhan tässä nyt jo kokonaisen kilon laihtunut. Ei jatkoon tälläinen taktiikka.

Yritin kovasti käydä kuntosalilla ja jumpissa, mutta silloin minusta ei vain ollut aktiiviseksi kuntoilijaksi. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin painoni pudonneen 67 kiloon, ilmeisesti syömisen vuoksi. En muista teinkö jotain erikoista, mutta epäilisin. Kiireinen elämä ilmeisesti vei kilot mennessään ja saatoin kuitenkin hieman tarkkailla syömisiäni eli esim vaihdoin sokeriBatteryn sugarfreehen.

Kun aloin seurustella n. 2.5v sitten poikaystäväni kanssa, painoni oli juurikin tuossa samassa pisteessä. Nyt seurustelumme aikana paino kummasti tippui eikä noussut kuten yleensä parisuhteessa käy. Tässä vaiheessa en ollut vielä löytänyt intohimoista treenaamista ja painoni oli siis n. 62 kiloa kuten myös tänä päivänäkin. Nyt vuosi myöhemmin, painan edelleen saman verran MUTTA kroppani on selkeästi kiinteytynyt ja huomaan jopa itse siinä muutoksia. Välillä silti edelleen en muista/huomaa vartaloni muuttuneen, mutta ylisuuret vaatteet muistuttavat siitä. Muutama viikko sitten sovitin lemppari kauluspaitaani, joka vielä fuksivuonna oli minulle hyvä, nyt se kuitenkin muistutti miesten ylisuurta kauluspaitaa.

Parhaan hetken koin toukokuussa, kun tutkailin itseäni peilistä ja etsin treenin aikaansaamia muutoksia. Silloin huomasin takamukseni muokkautuneen! Voi sitä ilon määrää ja tästä lähtien aion edelleen jatkaa kyykkäämistä, koska ei ole mitään parempaa. Olen myös huomannut, että minullekin on kehittynyt hauis sekä ojentajat.

Nyt kun olen käynyt vuoden säännöllisesti salilla, huomaan että ruokailutottumukseni ovat parantuneet huimasti. Aikaisemmin kun lähdin kouluun tai töihin, en koskaan syönyt mitään. Nyt kuitenkin joka aamu riippumatta siitä menenkö kuuteen, ysiin vai kahteentoista, syön joko kaurapuuron tai esim rahkan. En ymmärrä miten olen selvinnyt ilman aamupalaa tai jos söin aamupalan, se oli juurikin sokeriton Battery. Lisäksi päivän mittaan syön usein, mutta vähän. Olen huomannut, että jaksan asioita paljon paremmin näin.

Huomenna treenaaminen jatkuukin taas kunnolla, sillä osallistun Lauran kanssa keihäänheittäjä Antti Ruuskasen vetämiin treeneihin Kampin Fressissä. Toivottavasti treenistä tulee ihan killeri ja ollaan aivan finaalissa sen jälkeen!

Crossfitin myötä paluu arkeen

Viimeistä lomapäivää vietetään, buuhhh... Vielä voisin lomailla mutta arki alkaa jossain vaiheessa kuitenkin. Treenistä ja ruokavaliosta olen pitänyt noin parin viikon tauon joten taitaa olla ihan hyvä palauttaa elämä rotiin. Rippijuhlat on vietetty ja matkoilta selvittty. Olin siis Ruotsissa viikon äitin ja siskon kanssa ja meillä oli kyllä niin ihanaa. Hotelli oli 5 tähtinen ja paikka aivan upea. Shoppailtiin, syötiin hyvin, käytiin konsertissa, hurviteltiin huvipuistossa ja nautittiin Tukholmasta täysin siemauksin. Konsertti-iltana kyllä satoi vettä kun saavista kaataen ja tämä kostautui flunssana. Palattuani matkoilta suuntasin hoitamaan ystäväperheen 8-vuotiasta poikaa. Sieltä lähdimme mökkeilemään ja siellä oli netti ja kännykkä poissa käytöstä joten todellinen rentoutuminen oli mahdollista. Saunottiin, uitiin meressä, pelattiin pelejä ja vaan nautittiin, sitä se kunnon kesä on. 
Mutta nyt huomenna alkaa koulut ja sitä myötä treenit ja tiukka ruokavalio. Nyt sitä on lepsuttu ja kunnolla herkuteltu niin itselläni on kyllä hyvät fiilikset treenirutiinin aloittamisesta.
Tänään olin lounaalla äitin ja hänen kaverinsa kanssa ja siellä puheemme kääntyivät treenin. Hän kutsui minut ja äitin Crossfittiä kokeilemaan. Äiti oli kauhuissaan mutta minä en enää jaksa odottaa että pääsen kokeilemaan lajia!
Crossfit on aika uusi treeni muoto joka kehittää koko kehon fysiikkaamme. Crossfittiin kuluu lihasvoima- , kestävyys- , nopeus- ja notkeusharjotteita. Crossfit tunti kestää useimmiten 60 minuuttia ja nämä minuutit kuulemma ovat rankkoja. Tunnilla käytetään levypainoja, kahvakuulia, soutulaiteitta etc. Myös nyrkkeilykehää ja tatamia käytetään hyväksi. Kuperkeikkoja ja käsiseisontaa harjoitellaan tunneilla. Crossfit tunteja löytyy eri tasoisia ja alkeiskurssilla pitää tehdä kaikki oman kuntonsa mukaan sillä tunti on aika raskas. Crossfitin luoja Greg Glassman on sanonut että "tämän harjoitusohjelman päämääränä on luoda urheilijan perikuva, urheilija joka on samaa aikaa voimistelija, painonnostaja ja pikajuoksija." Itse olen menossa tutustumaan Crossfit Porvooseen jossa järjestetään lauantaisin testitunti. Käykää googlamassa lisää crossfitistä jos kiinnostaa!! Odotan todella innolla ensimmäistä Crossfit tuntiani.
Jos teillä on kokemusta Crossfitistä niin haluaisin mielelläni kuulla teidän mielipiteitä! -B

Käytkö salilla vai käytkö treenaamassa salilla?

Salilla käydessäni kiinnitän pakostakin huomiota kanssatreenaajiin ja välillä tulen miettineeksi mitä kyseiset ihmiset tekevät ylipäänsä salilla. Ehdottomasti haluaisin että kaikki harrastaisivat liikuntaa, mutta tässä onkin kyse siitä kuinka sitä harrastetaan. Kuten jo otsikossa sanotaan, kyse on siitä käytkö vain salilla vai ihan oikeasti treenaatkin siellä. 

Kaikki treenithän eivät ole aina ihan yhtä hikisiä ja tehokkaita, mutta esimerkiksi Elixiassa näkee usein ihmisiä jotka esim puhuvat vain puhelimessa ja kertovat olevansa salilla. Kyllä, he nimenomaan ovat siellä, mutta tekemättä mitään. Monet myös lukevat lehtiä laitteissa (??) tai silloin kun tekevät jotain, tekevät jokaista laitetta yhden sarjan ja senkin aivan väärällä tekniikalla. Millaista hyötyä sitten pelkästä salilla käymisestä on? Ei sitten yhtään mitään. Monet sortuvat myös pelkkään jutteluun sen salikaverin kanssa ja vaikka aikaa vierähtääkin yli tunti, liikunnan osuus tästä tunnista on hyvin pieni. 

Monet tietysti tarvitsevat sen salikaverin päästäkseen sinne salille asti, mutta treenamistakin olisi ihan hyvä suorittaa siinä samalla. Itse käyn usein parin kaverini kanssa salilla, mutta liialliseen jutteluun emme kyllä sorru. Meillä on Lauran ja Petran kanssa niin kovat tavoitteet, ettei aikaa ylenpalttiseen lörpöttelyyn löydy. Eilenkin kävimme vetämässä niin kovan jalkatreenin että tuotti vaikeuksia päästä ulos salilta, kiitos sumokyykyn. 

Aina tietenkään motivaatio ei ole kohdallaan ja silloinkin salilla tulee lepsuiltua. Kuitenkin jos motivaatio on liian huono tai ketuttaa liikaa, pitäisikö suosiolla jäädä sitten vain kotiin. Itse olemme serkkuni Hannan kanssa sopineet, että vaikka ketuttaa niin salille on mentävä ja jos vielä vartin treeenin jälkeen homma ei ala luistaa niin sitten suosiolla takaisin kotiin. Ainakin silloin tulee yritettyä ja useimmiten haluttomuus treenata katoaa. 

Jos salilla käyminen tuottaa vaikeuksia, pitää löytää ne omat keinot jotka motivoivat treenaamaan. Itse luen paljon treeniblogeja, tietysti kirjoitan myös tätä omaani, katson paljon fitspo-kuvia sekä myös treenikaverit motivoivat paljon. Odotan myös että koulu alkaa, sillä silloin treenirutiini löytyy taas. Silloin kun on joka viikko sama aikataulu, tulee salillakin käytyä orjallisen täsmällisesti. Lisäksi syksyllä olisi tarkoitus ostaa myös pitkästä aikaa personal trainer tapaaminen Elixian Ronille, sillä treeniohjelma kaipaisi päivitystä ja Ronin alaisuudessa ei voi lepsuilla.